Henkilöbrändisi elää kuplassa 2


Tiistai oli jännittävä päivä. Silloin tapasin Marko Suomen.

Tämä oli  tavallaan niitä verkostoitumistapaamisia, joita olen vähän kammonnut ihan vain siksi, etten ole uskonut että minusta olisi siihen. Miettikää nyt, tavata nyt joku kasvokkain ilman sen kummempaa agendaa!

Kuten arvata saattaa, selvisin kaikesta hengissä. Itse asiassa varsin lyhyeltä tuntuneessa ajassa ehdimme käsitellä niin somestrategian haasteita, työntekijälähettilyyden käytännöntoteutuksia ja tietenkin henkilöbrändäystä. Eli varsin laajasti vähän kaikkea.

Ihmisiä kannattaa siis tavata välillä myös kasvokkain. Vahingossa saattaa vaikka virkistää ajatuksiaan. Tässä muutamia tapaamisen aikana syntyneistä uusista ajatuksista.

Ajatus 1: miten onnistunut henkilöbrändi määritellään?

Voisin heittää tähän alkuun jonkun ympäripyöreän määritelmän siitä, miten onnistunut henkilöbrändi on aito, tuottaa arvoa omistajalleen, ja vaatii aktiivista esillä oloa ja oman työnsä esille tuomista.

Mutta jätetään nuo määritelmät sikseen. Sen sijaan haluan tuoda esille toisenlaisen ajatuksen:

Henkilöbrändin onnistuneisuus on katsojan silmissä.

Toisin sanoen, henkilöbrändin onnistumisesta päättää viime kädessä yleisö. Eikä kyseessä ole mikään homogeeninen joukko.

Väitän, että paljon on merkitystä esimerkiksi sillä, kuinka hyvin voimme samaistua toisiin ihmisiin. Eli kuinka hyvin yleisösi voi samaistua sinuun, henkilöbrändiisi.

Onnistuneen henkilöbrändin määritelmä muuttuu tällöin toki objektiivisesta määritelmästä subjektiiviseksi kokemukseksi, mutta silloin ollaan lähempänä totuutta. Ja kenties totuus löytyykin näiden kahden ääripään välistä?

Otetaan esimerkki: voitaneen saavuttaa melko yhteneväinen konsensus siitä, että vaikkapa Ville Tolvanen on onnistunut henkilöbrändäyksessä loistavasti. Minulle hän jää kuitenkin henkilöbrändinä etäiseksi – eikä siis täytä omien standardieni mukaan onnistuneen henkilöbrändäyksen vaatimuksia täysin.

Henkilöbrändien ympärille syntynee myös omia kupliaan: jos olet esimerkiksi vahvasti työorientoitunut, kaltaisesi ihmisten ulostulot resonoivat ihan eri tavalla ajatuksiesi kanssa kuin ehkä henkilö, joka tuo esille paljon myös muita henkilökohtaisia intressejään.

Aiemmassa blogauksessani toin esille henkilöbrändäysohjeiden geneerisyyden ja sen, miten niiden ulkopuolelle jää henkilöhistoriasta ammentaminen. Lisättäkööt tässä tuon tekstin ajatuksiin vielä siis yksi lisää: henkilöbrändäyksen ohjeistukset sivuuttavat oman kokemukseni mukaan myös yleisönäkökulman. Ketä varten luot oman brändisi?

Ajatus 2: samaistuminen ei ole vain sisäistä

Henkilöbrändiin ei vaikuta pelkästään substanssiosaaminen, vaan myös ulkoinen habitus ja eleet. Itse saatan kokea puheliaan ja paljon elehtivän ihmisen tietyllä tavalla uhkaavana, itseni vastakohtana. Ei siis ihme, että omassa henkilöbrändäysrankingissa korkealla ovat ihmiset, jotka koen helposti lähestyttäviksi ja joista saan kuvan, että he haluavat aidosti keskustella, eivätkä vaan tuoda omaa viestiään mahdollisimman kovaäänisesti esiin. Ja se, kenet koen helposti lähestyttäväksi ja kenet taas liian päällekäyväksi, on tietenkin vain oma subjektiivinen kokemukseni.

Samaistumiseen voivat vaikuttaa luonnollisesti myös ikä ja sukupuoli. Oman mututuntumani mukaan omista Twitter-seurattavista löytyy paljon nuoria markkinointi- ja viestintäalalla työskenteleviä naisia. Omanlaisensa kupla on siis muodostumassa.

Ajatus 3: näkyvyyden tavoittelua on turha häpeillä

Kysymys saattaa herättää kulmien kurtistelua, sillä tavoite-sana voi tuntua liian kylmältä ja uhkaavalta: tavoitteellisuus vie joissain tapauksissa tekemisestä ilon, spontaaniuden ja joustavuuden.

Sen sijaan olisi kenties parempi puhua motivaatiosta. Mikä motivoi sinua kehittämään henkilöbrändiäsi? Onko se pelkkä mahdollinen taloudellinen hyöty – vai jotain ihan muuta?

Oli tavoitteesi sitten pelkkä mielenkiinnon kohteistasi keskusteleminen tai palvelujesi myyminen, väitän, että paras motivaattori on näkyvyys.

Olemme kenties liian arkoja myöntämään, että somessa haetaan näkyvyyttä omille ajatuksille ja mielipiteille. Jos näkyvyys ei olisi tavoite, voisin minäkin kirjoittaa näitä tekstejäni yksikseni päiväkirjaan enkä julkaista koskaan mitään.

Näkyvyys ja todiste siitä, oli se sitten uudelleentwiittaus, kommentti tai tykkäys, kertoo, että meidän ajatuksillamme on arvoa – olemme legimitoineet julkaisumme.

”Ajatukseni resonoivat muiden kanssa – tästä oli jollekin hyötyä – olin tässä asiassa oikeassa”.

Näkyvyyttä kannattaa siis mielestäni tavoitella ilman turhaa häpeää – ja jos se tapahtuu keskustelevalla asenteella, saat todennäköisemmin minutkin ajatuksiesi seuraajaksi.

Resonoivatko nämä ajatukset omien mietteidesi kanssa?

 

Kuva: Flickr/Rhett Maxwell


Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 ajatuksia aiheesta “Henkilöbrändisi elää kuplassa