Henkilöbrändin mittarit ja arvo: kysymyksiä ja vastauksia 2


Roskaposti osaa olla joskus viheliäinen asia. Omaani oli syyskuun alussa eksynyt tiedustelu gradustani ja muutamia kysymyksiä henkilöbrändäyksestä. Onnekseni huomasin viestin, ennen kuin se ehti poistumaan. Saamani kysymykset olivat sen verran mielenkiintoisia, että totesin niistä ja vastauksistani syntyvän oivan blogipostauksen.

Kysymykset esitti opinnäytetyötään henkilöbrändäyksestä tekevä henkilö, joka oli kuullut gradustani työkaveriltaan. Pidetään nimet ainakin tässä vaiheessa vielä piilossa. Ilahduttavaa kuitenkin oli, että graduani suositellut oli Twitteristä tuttu tyyppi, jolle suuntautuu täältä näytön takaa myös ammatillista arvostusta. Jos kumpikaan mainituista sattuu tätä lukemaan, voitte halutessanne ilmiantaa itsenne myös muille.

No niin. Itse asiaan. Tässä pienimuotoinen Q&A aiheesta henkilöbrändäys.

 

Miten mittaisit henkilöbrändiä?

Tällaiset kysymykset saavat humanistin hykertelemään. Tässä päästään nimittäin lähes filosofisten kysymysten äärelle. Oletan, että tässä tapauksessa henkilöbrändin mittauksella tarkoitetaan nimenomaan sen arvon tai onnistumisen mittausta. Mistä voi tietää, onko henkilöbrändi onnistunut vai ei?

Ennen kuin mitään voidaan mitata, täytyy asettaa tavoitteet. Onko tavoitteesi saavuttaa julkisuutta, taloudellista turvaa, varmuutta työelämään vai asiantuntija-asema omalla alallasi? Somessa henkilöbrändin ”onnistuneisuutta” voidaan periaatteessa mitata seuraajamääriä ja sisältöjen tavoittavuuslukuja tuijottelemalla. Määrällinen mittaaminen on helppoa, mutta ei mielestäni kerro henkilöbrändäyksen kohdalla koko totuutta, vaikka kenties tarjoaa pienen faktamurusen osaksi kokonaisuutta. Lukijamäärä ei kerro vielä koko totuutta vaikuttavuudesta.

Kokemus onnistumisesta on myös mielestäni subjektiivista. Jos mietin omaa ”henkilöbrändiäni”, en koe sen olevan kauhean onnistunut, sillä en ensinnäkään ole ollut kauhean aktiivinen viime aikoina esimerkiksi blogini suhteen. Toisaalta, olen graduni myötä saanut parilta ennestään tuntemattomalta ihmiseltä tiedusteluja tutkimuksestani, joten jokin onnistumisen aste lienee saavutettu?

Jos siis aktiivisesti kehittäisin omaa henkilöbrändiäni, mittaisin onnistuneisuuttani esimerkiksi sillä, kuinka paljon lukukertoja ja ennen kaikkea kommenttejani blogikirjoitukseni saisivat. Kysyisivätkö ihmiset esimerkiksi Twitterissä vinkkejä tai kommentteja osaamisalaani liittyen (joka on tosin hyvin hähmäinen)? Saisinko kenties työtarjouksia tai ehdotuksia yhteistyöstä? Twitter-seuraajamääränkin kasvu toki lämmittäisi, mutta toistaiseksi se on kasvanut muutenkin ihan mukavasti vain twiittaamalla Ensitreffit alttarilla-sarjasta.

Mittaaminen siis riippuu mielestäni asetetuista tavoitteista. Jos tavoitteena on some-seuraajien kasvattaminen tai muu määrällisesti mitattava asia, homma on helppo. Jos henkilöbrändiltään toivoo jotain enemmän, mittaaminen vaikeutuu, mutta samalla saavutettu arvo tuntuu varmasti mielekkäämmältä. Miltä kuulostaa esimerkiksi 100 uutta seuraajaa vs. 1 unelmien työtarjous?

 

Miten päättelisit, mitkä asiat ovat osa brändiä ja mitkä eivät?

Kaikki mikä on julkista, on osa henkilöbrändiä. Tästä oletuksesta lähdin omassa gradussani Arman Alizadin kohdalla. Tarkastelin hänen Twitter-tilillään esiintyviä aihepiirejä, mutta en tehnyt jakoa sille, mikä kuului brändiin ja mikä ei.

Jaottelun tekeminen tietysti riippuu tarkasteltavasta henkilöstä. Jos henkilöbrändi on muuten johdonmukainen, esimerkiksi tiukasti työhön liittyvä, välähdys vapaa-ajasta ja yksityiselämästä on periaatteessa brändin ”ulkopuolella”. Toisaalta eikö tästäkin tule silloin osa henkilöbrändiä, tuoden vain lisää yksityiskohtia kokonaisuuteen ja lisäten kenties samalla kaivattua autenttisuutta?

Selkeä henkilöbrändi, josta voidaan erotella brändiin kuulumattomia poikkeamia, ei lisäksi ole mielestäni mikään normi. Alizadin henkilöbrändi näyttäytyi tutkimuksessani monisyiseltä, selkeän ”ihanteen” sijaan. Alizadin Twitter-sisällöt vaihtelivat vakavammista kevyempiin aiheisiin, koskien sekä työtä että vapaa-aikaa. Alizadin tapauksessa twiitattavien aiheiden moninaisuus mahdollistaa sen, että tarjolla on ”jokaiselle jotakin”. Yhdistelmä vaikuttaa toimivan.

Suhtaudun omaan henkilöbrändiini niin, että kaikki mikä on julkista, on osa brändiä. Toisin sanoen Twitter, LinkedIn ja Instagram ovat periaatteessa kaikkien katsottavissa, jolloin myös käsittelen niitä sellaisina. Facebookissa sen sijaan jakamani sisällöt näkyvät vain kavereilleni, jolloin luen sen henkilöbrändini ulkopuolelle, yksityiseksi.

 

Mitä mieltä olet, voivatko henkilöbrändi ja henkilön sponsoreiden brändit lisätä toistensa arvoa, ja jos voivat, miten lähestyisit aihetta?

Kyllä.

Arvon lisääminen puolin ja toisin on jälleen tietenkin hieman monimutkaisempi asia. Puhutaanko taloudellisesta arvosta, sosiaalisesta arvosta vai mistä? Arvo-keskustelua käsittelen gradussani enemmän. Joka tapauksessa, jos henkilöbrändin ja sponsorin liitto menee nappiin, yhteistyöstä hyötyvät molemmat omalla tavallaan. Saatu hyöty vaihtelee varmasti tapauskohtaisesti.

Esimerkkinä jälleen Arman Alizad, joka toi Twitterissä esille selkeästi yhteyksiään esimerkiksi Olympus -kameramerkkiin. Brändi näkyi lisäksi Alizadin tv-sarjassa Viimeinen Ristiretki. Alizadin kohdalla havaitsin, että esimerkiksi hänen seuraajamääränsä Twitterissä oli suurempi kuin Olympus Suomen tilillä. Näin ollen promotessaan Olympuksen tuotteita hän sai brändille enemmän näkyvyyttä, kuin mitä brändi olisi oman tilinsä kautta saanut. Joissain tapauksissa varmasti itse brändi voi olla suurempi/suositumpi kuin sen mainoskasvoksi valittu henkilö, mutta tällöin sponsori varmasti silti kokee saavansa jotain lisäarvoa yhteistyöstä – kenties tavoittaakseen uudenlaisen kohderyhmän?

Joka tapauksessa sponsorin ja henkilöbrändin on sovittava yhteen. Alizadin on luontevaa mainostaa Varustelekaa ja Olympusta, koska tarvitsee matkoillaan kestäviä vaatteita ja kamerakalustoa. Suomessa Huawein mainoskasvoina ovat olleet muun muassa pop-tähti Sanni ja vapaaottelija Makwan Amirkhani. Uusi puhelinmallisto vaati ”uudet” kasvot. Tässä kohderyhmänä oli mitä ilmeisemmin nuoret, jolloin kasvoiksi oli syytä valita nuorisolle tuttuja esikuvia. Tällainen on ainakin oma lyhyt analyysini aiheesta.

Palatakseni itse kysymykseen, miten siis lähestyisin aihetta? Jos tarkastelisin henkilöbrändin ja sponsorin yhteistyötä, tarkastelisin ensin näitä erillään: millaista mielikuvaa ne pyrkivät rakentamaan? Onko sponsorin kohdalla kyse globaalista vai paikallisesta brändistä, eli kuinka laajaan ja tunnettuun brändiin henkilö halutaan yhdistää? Mitkä yhdistävät näitä kahta: arvot, kohderyhmä, jokin muu? Sen jälkeen voidaan mielestäni vetää johtopäätöksiä, millaista arvoa henkilöbrändi ja sponsori toisilleen tuottavat – näkyvyyden lisäksi.

 

Heräsikö kysymyksiä tai ajatuksia? Jätä kommenttisi alle niin jatketaan keskustelua!

 

Kuva: Flickr/Mad House Photography


Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 ajatuksia aiheesta “Henkilöbrändin mittarit ja arvo: kysymyksiä ja vastauksia

  • Senni

    Moikka,

    Hyvää pohdintaa henkilöbrändeistä! Tämä on minua itseä kovasti kiinnostava asia myös. Itse olen koittanut käyttää Klout-indeksiä yhtenä mittarina, mutta se ei toki kerro koko totuutta. Ensisijaisesti seuraajamäärä ei minusta ole kovinkaan hyvä mittari – Engagementin mittaaminen kehitys on minusta mielenkiintoisempi.

    -Senni

    • Essi Nummi Artikkelin kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi Senni! Itse en ole Kloutia kokeillut, taisi tyssätä siihen, että olisi saanut oikeuden julkaista Twitterissä puolestani. Olen samaa mieltä, että seuraajamäärän tuijottelu ei ole järin hyvä mittari, ainakaan tietyn pisteen jälkeen. Itse välillä jumiudun tuijottelemaan Twitter-analytiikkaa. Yleensä sitä keskittyy vain tykkäyksiin tai uudelleentwiittauksiin, mutta välillä muistan katsella (ja hämmentyä), kuinka moni on esimerkiksi klikannut twiitistä profiiliin jne eli jollain tapaa kiinnostunut profiilistani tai jakamastani sisällöstä.

      -Essi